Havukka-ahon ajattelija

    

Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija

Goodreads: Konsta Pylkkäsellä on erikoisen mallinen pääkallo ja harittavat silmät, joilla näkee sekä lähelle että kauas. Hän rekisteröi penkin alta ryömivän torakan ja kuvittelee itselleen taivaankannesta majatalon.

Lentuan rannoille on tullut etelästä tieteenharjoittajia, jotka värväävät Konstan apumiehekseen. ”Lisenssien” kustannuksella tekee metsien miehen mieli vähän jallitella, mutta ennen pitkää retkikumppanusten välille syntyy reilu ystävyys.

Konsta Pylkkäsen ajatukset ovat piruilevan humoristisia, suuria ja pieniä mittoja kaihtamattomia, Konstan sanoin: ”yleisihmisellisiä”. Veikko Huovinen kirjoitti läpimurtoromaaninsa nuorena kypsänä miehenä, helsinkiläisessä opiskelijaboksissa kaukana kotikonnuiltaan.

Poikaystäväni on jo melkein vuoden päivät inttänyt, että minun kannattaisi lukea Havukka-ahon ajattelija, koska se oli hänen mielestään erinomainen kirja. Kirjan lukemista tuli kuitenkin välteltyä koska yleensä sen tyylisiä kirjoja tulee harvemmin luettua. Tänään aamusta päätinkin lukaista sen, kun en löytänyt mitään muuta kirjaa, joka olisi innostanut lukemaan. 

Ensivaikutelma kirjasta oli epämääräinen. Kirja alkaa kuvailemalla metsän elämää ja Konstaa, kirjan päähenkilöä, erityisesti Konstan jalkoja, jotka ovat rumat mutta joilla on hyvä kulkea. Kirjan alkupuolella päästään tutustumaan Konstan ajatusmaailmaan. Erityisesti tätä Havukka-ahon ajattelijaa askarruttaa atomipommit ja diktaattorit. Suunnilleen kirjan puolessa välissä Konsta lähtee avustamaan maistereita näiden kartoittaessa metsän elämää. Suurta ihmetystä tuntuu myös aiheuttavan kysymys siitä missä Konsta vietti vuodet 17 - 25. Tätä asiaa on utelemassa Konstalta moni ihminen, jopa toinen maistereista on utelemassa, mutta Konsta joko vaikenee tai sepittää eri tarinan joka kerta vastaukseksi. Niinpä hänestä liikkuu monen moisia huhuja, joissa toisissa hän on merellä, toisissa opiskelemassa ja paljon muuta. 

Havukka-ahon ajattelija oli helppo ja kepeä luettava, jonka takia luinkin sen päivässä. Kirja ei ehkä kuitenkaan ollut niin erinomainen kuin ajattelin poikaystäväni suitsutuksesta, mutta kuitenkin iloisen kepeä kertomus miehestä, joka pohtii maailman asioita ja keksii niihin humoristisia ratkaisuja.